Viimeistä viikkoa viedään! Jäljellä on enää kolme harkkapäivää. Viime viikko tuntui kuluvan jo todella hitaasti. Alkaa olla ikävä kotiin ja väsymys painaa. Olemme olleet harjoittelussa kuitenkin jo 8 viikkoa. Viime viikko oli siinäkin mielessä raskas, että jouduin olemaan joka päivä eri hoitajan mukana. Kaikki eivät puhu yhtä hyvin englantia, enkä saa yhtälailla selvää kaikkien espanjasta. Toiset tuntuvat puhuvan paljon selkeammin kuin toiset.
Myös ohjaajien ohjaamishalukkuus vaihtelee suuresti. Osa kertoo jokaisen potilaan taustat ja antaa minun tehdä lähes kaiken hänen tarkkaillessaan. Osa taas pitää minua ikään kuin apurina, joka voi tehdä joitain pienempiä tehtäviä. Tuntuu, että tämä ohjaajattomuus vaikuttaa suuresti oppimiseen, sillä joka päivä joutuu aloittamaan "alusta". On raskasta selittää uudelleen ja uudelleen, että kyllä, olen jo otannut verinäytteitä. Osaan myös letkuttaa lääkkeet ja puhdistaa suurimman osan haavoista oikeilla aineilla. Aina en tule edes ymmärretyksi. Silloin ohjaaja tekee itse, minun seuratesssa vierestä.
Potilaat ovat kuitenkin ihania. Eräs pariskunta ihmetteli kovasti nimikylttiäni. Kysyivät lukeeko siinä "tittelini". Kerroin, että siinä lukee sairaanhoitajaopiskelija ja nimeni. Heidän mielestään sairaanhoitajaopiskelija oli pitkä ja kammottava sana 😂 Yhden potilaan perhe riemastui, kun kuuli minun olevan Suomesta. Maasta, jossa viikingit asuivat. Piti hieman korjata tuota ja todeta, että ne taitavat ennemmin tulla Norjasta ja Islannista. Meillä tosin asuu pohjoisessa joulupukki 😉
Ens viikko vielä kunnialla läpi ja sitten pääsee takaisin kotiin toipumaan tästä reissusta!
Terkuin,
Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti