Viimeinen viikko !

Heipparallaa taas täältä Espanjasta. Minullakin pikkutauko viime postauksesta muiden koulutehtävien vuoksi. Kelit ovat lämmenneet täälläkin ja ollaan saatu nauttia paljon aurinkoisista päivistä. Viimeinen viikkoni sujui osastolla ongelmitta. Hirmusesti oli tekemistä, sillä olin ainut opiskelija eli pääsin olemaan kaikkien kolmen sairaanhoitajan mukana. Sain vielä hyvin harjoitusta kanylointiin, verinäytteenottoihin ja ekg:n mittaukseen. Lähdin osastolta hyvin mielin.

Viime viikolla aloitin työskentelyn teho-osastolla. Osa työntekijöistä ei puhu ollenkaan englantia, mikä selkeästi hankaloittaa työskentelyä. Alkuviikosta pääsin olemaan dialyysihoitajan mukana, joka onnekseni osasi jonkun verran englantia. Pääsin hyvin kertaamaan miten dialyysikone toimii ja mitä asioita täytyy potilaasta tarkkailla dialyysin aikana. Dialyysihoitoja tehdään siis myös teho-osastolla. Potilas tuodaan sinne osastolta hoidon ajaksi ja siirretään sinne takaisin. Teholla oli viime viikolla hyvin vähän potilaita. Viikko oli rauhallinen, ehkä vähän liiankin rauhallinen. Potilaat suurimmaksi osaksi nukkuvat ja heiltä tarkkaillaan vitaaleja ja yleisvointia. Teho-osastolle tuodaan myös kaikki isossa leikkauksissa olevat potilaat ennen vuodeosastolle menoa. Pääsin siis myös hoitamaan leikkaushaavoja, toteuttamaan kipulääkitystä ja suonensisäistä nesteytystä. Erona vuodeosastoon, teho-osastolla perushoitoa toteuttaa lähihoitaja ja sairaanhoitaja yhdessä. Useiden letkujen ja monitoripiuhojen vuoksi, kaikki potilaat pestään sängyssä, vaikka potilas olisikin täysin itsenäinen. Jotkut potilaat kyllä sanovatkin, että haluavat pestä itsensä sängyssä ilman hoitohenkilökunnan apua. Niin sanoisin itsekkin. Olisi hyvin outoa, että hoitajat pesevät ja pukevat minut, vaikka olen kykenevä  tekemään nämä asiat itsekkin. Parina viimeisenä päivänä kukaan hoitohenkilökunnasta ei osannut puhua englantia. He hieman arkailivat kysyä minua hoitotilanteeseen mukaan, mutta reippaana jopa "änkesin" tilanteisiin, että en joudu koko päivää seisoskelemaan siellä tyhjän panttina. Tähän taas voisin sanoa niinkuin viime postauksessanikin, että kannattaa opetella espnajan kieltä ennen kuin tulee Xanitiin harjoitteluun. Muuten kyllä kaikki sujui hyvin. Pääsin myös katsomaan ja avustamaan ensimmäistä kertaa, kun lääkäri otti selkäydinnäytteen potilaalta.



Viikonloppuina olen vain nauttinut auringosta, syönyt hyvin ja shoppaillut. Kävimme toissa viikonloppuna Mijas-kylässä. Kylä on pieni ja kaunis, valkoisine taloineen. Mijaksessa on paljon ravintoloita ja kahviloita sekä paljon pikkuputiikkeja, mistä ostaa matkamuistoja kotiin. Pienenä pettymyksenä  koin, että joka kadulla myytiin samoja tavaroita ja vaatteita, pieneen ylihintaan. Sieltä voi kuitenkin löytää nahkalaukkuja ja takkeja paljon halvemmalla
kuin Suomesta.

Viime viikonloppuna kävimme pyörähtämässä Benalmadenassa. Menimme gondolihisseillä Calamorro-vuorella. Näkyvät olivat aivan huikeat ! Kiipesimme portaat ihan ylös asti, josta aukesi koko Benalmadenan rannikko. Selkeällä säällä  vuorilta voi nähdä jopa Afrikan rannikon. Vuorilla voi päästä näkemään myös kotka shown. Näimme kotkat häkeissä, mitkä olivat mielestäni aivan liian pienet iso kokoisille kotkille. Ne olivat jalasta ketjulla kiinni ja semmoisiin karuihin pikkukoppeihin survottu.

Viimeistä viikkoa siis viedään. Vielä muutama päivä töitä, auringonottoa ja jäätelöä ennekuin palataan Suomeen, johan tässä alkaa jo ikäväkin kotiin olla, adios!