La tercera semana - kolmas viikko

Jo kolme viikkoa nautittu Espanjan lämmöstä (ja sateesta). Viime viikko meni hirmuista vauhtia, enkä ehtinyt päivittää omia tuntemuksiani viikosta lainkaan. Nyt siis fiiliksiä kahdesta viimeisestä viikosta.

Toinen viikko sujui jo lähes rutiinilla. Aamulla puoli ysiksi osastolle, ohjaajan kanssa kuulumisten vaihto ja mittaamaan potilailta vitaaleja ja jakamaan aamulääkkeitä. Toimimme ohjaajani Hodan kanssa "työparina"; minä mittailin vitaalit ja hän jakoi lääkkeet ja antoi ne potilaille. Klexanet sain kuitenkin pistää minä ja opettelinkin, kuinka sanon sen potilalle espanjaksi: Voy a ponerle enoxaparina.

Aamukierron jälkeen ohjaajani söi aamupalaa muiden hoitajien kanssa ja minä kirjasin vitaalit koneella ja kansioon. Täällä on vielä käytössä potilaskohtaiset kansiot, jotka löytyvät kaapista huoneen numeron perusteella. Sinne säilötään kaikki potilaan hoitoa koskevat paperit kuten anestesia kaavake ja erilaiset suostumukset. Paperihommien jälkeen lähdimme uudelle kierrolle, jossa tarkastimme kanyylien sidokset ja tarkistimme leikkaushaavat. Minun osastollani on pääasiassa kirurgisia potilaita ja pääsin puhdistamaan leikkaushaavoja ja vaihtamaan niihin sidoksia. Täällä leikkaushaavat puhdistetaan betadineen kostutetuilla taitoksilla ja päälle laitetaan haavatyyny. Jokaisella tuntuu olevan erilaiset tavat puhdistaa haavoja, toiset tekevät sen steriilisti, veto per taitos, ja toiset sutivat tyytyväisenä samalla taitoksella edestakaisin. Yllätyin kun sainkin yhdeltä ohjaajalta palautetta siitä, etten tehnyt puhdistusta tarpeeksi steriilisti :D

Kiertojen välillä vastailimme potilaiden kutsuihin ja hoidimme juoksevia asioita. Pääasiassa kävimme laittamassa kipulääkettä potilaille, joilla oli paljon kipuja. Päivä kierto oli n. 12 aikaan, ja ennen sitä mittailin joiltain potilailta verensokerit. Kierrolla jaoimme päivälääkkeet kuten aamulla. Aluksi tuntui, ettei täällä ole paljon mitään tekemistä kun ei tarvitse osallistua pesuihin mutta päivät ovat kuitenkin aika kiireisiä. Hirveästi en ole ehtinyt olemaan jouten ja sen ylimääräisenkin ajan, olen usein käyttänyt keskustellen potilaiden kanssa. Aiheina on tähän mennessä ollut jo toinen maailmansota ja Kiina Maon ollessa hallitsijana 😂

Tässä kuva täällä käytössä olevista kanyyleista. Ei ole siipiä tai korkkia, pelkkä neula ja muovinen kanyyli.

Tälläisiä kärryjä työntelemme potilashuoneesta toiseen kun vaihdamme sidoksia, tarkastamme kanyylien kuntoa ja otamme näytteitä.

Olen päässyt nyt kahdesti laittamaan kanyylin ja kahdesti ottamaan verinäytteen. Kanylointi on melko samanlaista kuin Suomessa. Erona on vain se, että staasina toimii kuminauha ja kanyylista on hankalampi pitää kiinni, kun siipä ei ole. Kanyliin kiinnitetään aina kolmitiehana, joka täytetään keittiksellä. Täällä ei ole valmiita huuhteluruiskuja, kuten Suomessa, vaan ruisku täytetään itse pienestä muovipullosta. Yleensä ruisku jätetään kiinni kolmitiehanaan ja kun hana kiinnitetään kanyyliin, testataan samalla onko kanyyli suonessa. Kummallinen, ja omasta mielestäni jopa vaarallinen tapa, on täällä olevien hoitajien tapa repiä kumihanskasta irti niiden sormien päät, joilla tunnustellaan verisuonia. Lisäksi nämä suojattomat sormet ovat usein suonen päällä vielä siinä vaiheessa kun neula työnnetään suoneen. Siinä on pistotapaturma melkoisen lähellä..

Verinäyte otetaan täällä, vetämällä se ruiskuun. Neula kiinnitetään normaalisti ruiskuun, työnnetään suoneen ja sitten vain aspiroidaan ruisku täyteen. Staasin annetaan olla paikallaan koko näytteen oton ajan. Verinäytteenotto on tuntunut haasteelliselta. Tuntuu, että on liian vähän käsiä käytössä kun samaan aikaa neulan ulos vedon kanssa pitää aspiroida ja tunkea lappu pistokohdan päälle. Tähän mennessä ohjaajani on aina toiminut lisäkäsinä. Ruiskusta veri ruiskutetaan näyteputkiloihin samalla neulalla, jolla se on otettu.

Potilaat ovat olleet täällä yhtä ihania kuin Suomessakin. Vain muutan suusta olen kuullut moitetta siitä, etten puhu täydellistä espanjaa. Suurin osa espanjalaisista on otettuja kun puhun edes sen muutaman lauseen ja ymmärrän enemmän. Brittien ja pohjoismaalaisten kanssa on tullut puhuttua pääasiassa englantia. Yksi ihana britti rouva sanoikin minulle: "Your english is exellent!" Kyllä lämmitti mieltä! Ensi viikolla on vuorossa uudet haasteet kun siirryn muutamaksi viikoksi leikkaussalin ja heräämön puolelle, hui!


Kuulumisiin,

Tiia

Ninan mietteitä toisesta viikosta.

Toinen työviikko lähti käyntiin hyvin. Aamuisin jo selvää mitä pitää tehdä ja osaa toimia itsenäisesti. Päivä siis aloitetaan tervehtimällä kaikkia potilaita, annetaan aamulääkkeet ja mitataan vitaalit. Suomalaisten potilaiden kanssa jää aina rupattelemaan vähän pitemmäksi aikaa. Heidänkin mielestä mukava puhua omalla äidinkielellä ja kertoa muitakin kuulumisia hoitoon liittyvien asioiden lisäksi. Nyt jo alkaa pikkuhiljaa tunnistamaan sairaalassa käytettyjä lääkkeitä; mihin niitä käytetään, mikä on vaikuttava aine ja mitkä ovat yleisimmät annokset. Kaikki hoitajat ovat todella ystävällisiä. Joka aamu sanotaan hyvää huomenta ja annetaan ohjausta sekä kysymyksiin vastataan. Pientä huumorin heittoakin jo löytyy. Toisen viikon aikana saanut taas enemmän itsevarmuutta potilaiden kohtaamiseen ja omaan tekemiseen sekä tietää sairaalan päivärytmin. Minä en ole päässyt vielä kanyloimaan tai ottamaan verinäytteitä, mutta Tiia on jo saanut vähän harjoitella miten se täällä tehdään. Se on paljon vaikeampaa, kun välineet ovat vähän erilaiset kuin Suomessa ja muutenkin tehdään eri tavalla.

Säät eivät tällä viikolla ole olleet meille suopeat. Vettä on satanut useampaan otteeseeen, ilma on viileä ja tuuli on välillä todella kova. Toissailtana kuulosti, että kohta lähtee katto irti kerrostalostamme. Viikonlopuksi kuitenkin luvannut taas aurinkoa ja lämmintä, joten suunnitelmissa on lähteä rannalle. Olemme tutustuneet suomalaiseen ensihoitajaopiskelijaan, joka lähtee  myös mukaan. Hän on minun kanssa samalla osastolla harjoittelussa 10 viikkoa. Ajattelimme myös viikonlopun aikana mennä sähköpyöräsafarille Mijakseen. Siellä on suomalaisen omistama frisbeegolf-rata, jonka yhteydessä järjestetään myös näitä pyöräretkiä. Sieltä otamme sitten kuvia ja kerromme retken fiilikset myöhemmin :) Jos ei olen kova tuuli, niin voisi frisbeegolffiakin pelata kierroksen.

La primera semana - Ensimmäinen viikko

Kahden kuukauden mittainen harjoittelumme alkoi  viime viikon lauantaina, kun hyppäsimme kimpsuinemme ja kampsuinemme junaan, joka kuljetti meidät Joensuusta Tikkurilaan. Lento lähti vasta sunnuntai aamuna kukonlaulun aikaan, joten punkkasimme yön Ninan tädin luona, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Saimme nukuttua la-su yönä ehkä n. neljä tuntia kellon soidessa jo neljän aikaan. Tunnelmat lentoa odotellassa olivat siis aika väsyneet.

Lento meni nopeasti. Nukuimme molemmat useamman tunnin. Kyyti oli tasaista ja ainoastaan laskeutumisessa oli isompia töyssyjä. Perillä Malagassa paistoi aurinko ja oli lämmintä! Melko suuri ero kotiseutuun, jossa lienee vieläkin metri lunta. Kentällä meitä oli vastassa Kesäkadun työntekijä, joka ajoi meidät perille ja antoi asunnon avaimet. 

Vuokrasimme siistin kolmion paikalliselta, suomalaisten omistamalta yritykseltä, nimeltä Kesäkatu. Asunnon omistaa Señora, joka tapasimme  tullessamme asunnolle. Häneen meidän tulee ottaa yhteyttä mikäli asunnon kanssa ilmenee ongelmia. Asuntomme sijaitsee pienen kadun varressa, lähellä junakatua. Varustelutaso on hyvin erilainen kun Suomessa. Astioita on minimaalisesti, eikä siivousvälineitä juuri ollenkaan (meidän kuuluu siis siivota asuntoa täällä ollessamme). Minulla meni jo hermo tylsiin veitsiin, joten ostin paikallisesta kiinakaupasta terävämmän veitsen, jolla pilkkoa hedelmiä ja vihanneksia. Ompahan jotain kotiin viemistä..

Sunnuntaina kiertelimme asunnon ympäristössä ja otimme selvää mistä täytyy nousta junaan. Ostimme myös valmiiksi kymmenen kerran junakortin, jolla tulee edullisemmaksi kulkea. Harjoittelupaikkamme sijaitsee Benálmadenassa, joka on täältä Fuengirolasta n. 20km rannikkoa pitkin Malagaan päin. Matka taittuu junalla kymmenessä minuutissa. 

Maanantai jännitti molempia jo valmiiksi. Millainen sairaala on? Onko sinne helppo löytää? Puhuuko kukaan englantia? Minne osastoille joudumme?  Aamulla heräsimme jännittyneinä ja aamupalan jälkeen hyppäsimme junaan. Olimme varanneet matkaan reippaasti aikaa, koska meidän oli tarkoitus kävellä juna-asemalta sairaalalle. Matka taittui jalkaisin hitaasti, koska Ninan jalat olivat kipeytyneet huonoista kengistä. Lähes koko matka oli ylämäkeä ja päätimme, että sairaalalta poispäin otamme bussin. 

Pääsimme kuin pääsimmekin perillä. Ilmoittauduimme tiskille ja meidät käskettiin odottamaan Petraa, joka tulisi hakemaan meidät ja esittelisi paikat. Odottelimme häntä lähes tunnin ja hänen saavuttuaan selvisi, että meidät vastaanottanut mies tiskin takana, oli unohtanut ilmoittaa Petralle meidän saapuneen. Kaikki ei täällä espanjassa ole niin tarkkaa... varsinkaan aikataulut. Petran kanssa allekirjoitimme vaitiolovelvollisuuslappusen ja hän näytti missä voimme pitää evästaukomme. Lopuksi hän näytti meille osastomme ja sanoi että voisimme lähteä kotiin.

Olimme odottaneet, että maanantai olisi jo ensimmäinen työpäivä mutta meitä ei yhtään haitannut, että pääsisimme aloittamaan vasta tiistaina. Minä olisin toisessa kerroksessa ja Nina kolmannessa. Tarjouduin itse toiseen kerrokseen, koska siellä väki puhui vähemmän englantia ja enemmän espanjaa. Pääsisin siis harjoittamaan vuoden aikana oppimiani taitoja. Ninan kerroksessa oli hänen lisäkseen toinen suomalainen opiskelija ja yksi hollantilainen sh-opiskelija. Minä olin kerroksessani ainut opiskelija. 

Ensimmäisenä päivänä pääsi heti työn touhuun. Hoitajan kuultua, että olemme kolmannen vuoden opiskelijoita saimme oikeastaan aika itsenäisesti hoitaa potilaita. Aamuisin otamme aina vitaalit kaikilta potilailta ja kirjaamme ne kansioihin ja tietokoneelle. Lääkehoitoa olemme toteuttaneet hoitajien kanssa yhdessä. Hoitajat ovat olleet todella ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia. Kolmannen kerroksen työntekijät puhuvat kaikki paljon parempaa englantia kuin alemmassa kerroksessa. Johtuen varmaan siitä, että kolmannessa kerroksessa on paljon enemmän ulkomaalaisia kuin itse espanjalaisia, joten englannin kielen taito on tarpeellista. Potilaat juttelevat todella paljon ja kyselevät mistä olemme kotoisin ja kuinka pitkään aiomme olla Espanjassa. On mukavaa huomata, että vieraalla kielellä puhuminen onnistuu luontevasti. Potilaiden kohtaaminen ei tuota mitään ongelmia, vaikka ensin jännittikin, että kuinka kommunikointi sujuu vieraalla kielellä. 

Osastomme ovat kummatkin sekaosastoja. Ainut ero on, että kakkoskerroksessa on myös lapsipotilaita. Osastoilla hoidetaan esimerkiksi keuhkopotilaita, sydänpotilaita ja traumapotilaita. Yleisimpiä hoitotoimenpiteitä ovat ekg, verinäytteenotto, kanyylin laitto ja pois otto, lisähapen antaminen, vitaalien ottaminen, lääkehoito, katetrin laitto ja dreenien poisto.

Hoitotoimenpiteissä ei ole vielä tullut suuria eroja, mutta jotkut asiat tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Esimerkiksi verinäytettä ottaessa hoitajat vetävät ensin veren ruiskuun ja sen jälkeen siirtävät sen neulalla näyteputkeen. Täällä ei ole ollenkaan käytössä staasseja vaan käytetään kuminauhaa, joka kiristetään käden ympärille. Xanitissa ei ole erikseen labratyöntekijöitä, jotka kävisivät ottamassa erikseen verinäytteet tai ekg:n vaan osaston hoitajat tekevät nämä. Emme tiedä toimitaanko näin myös Espanjan kunnallisissa sairaaloissa vai onko tämmöinen käytäntö vain Xanitissa, koska se on pieni yksityinen sairaala. Kanyyli on myös täällä erilainen. Siinä ei ole siivekkeitä eikä korkkia. Kanyylin päähän ei ole täällä käytössä q-syte-venttiilitulppaa vaan siihen laitetaan aina kolmitiehana. Vielä emme ole päässeet itse kokeilemaan kanyylinlaittoa tai verinäytteenottoa, mutta ensi viikolla sitten, kun nyt olemme seuranneet vierestä kuinka hoitajat tekevät nuo tekevät :) Sekin on täällä erona, että sairaanhoitajat eivät ollenkaan osallistu potilaan pesuihin tai lakanoiden vaihtoon. Osastoilla on joka vuorossa kolme lähihoitajaa eli auxiliar de enfermeriaa, jotka toteuttavat perushoitoa. Perushoitoon Xanitissa kuuluu pesut, lakanoiden ja sairaalavaatteiden vaihto, vessatoiminnot (esim. alusastiat), haavan hoito sekä lämmön mittaaminen. Sairaalassa on myös erikseen miestyöntekijöitä, jotka kuljettavat potilaat paikasta toiseen, esimerkiksi rötgeniin tai leikkaussaliin.

Harjoittelumme on alkanut siis hyvin mielin. Olemme saaneet osallistua todella aktiivisesti potilaan hoitoon. Olemme saaneet ohjausta ja apua sairaalan työntekijöiltä eikä mitään ongelmia ole ilmennyt harjoitteluun tai täällä asumiseen liittyen. Ensi viikkoa positiivisesti odottaen.. :) 



- Tiia ja Nina