La tercera semana - kolmas viikko

Jo kolme viikkoa nautittu Espanjan lämmöstä (ja sateesta). Viime viikko meni hirmuista vauhtia, enkä ehtinyt päivittää omia tuntemuksiani viikosta lainkaan. Nyt siis fiiliksiä kahdesta viimeisestä viikosta.

Toinen viikko sujui jo lähes rutiinilla. Aamulla puoli ysiksi osastolle, ohjaajan kanssa kuulumisten vaihto ja mittaamaan potilailta vitaaleja ja jakamaan aamulääkkeitä. Toimimme ohjaajani Hodan kanssa "työparina"; minä mittailin vitaalit ja hän jakoi lääkkeet ja antoi ne potilaille. Klexanet sain kuitenkin pistää minä ja opettelinkin, kuinka sanon sen potilalle espanjaksi: Voy a ponerle enoxaparina.

Aamukierron jälkeen ohjaajani söi aamupalaa muiden hoitajien kanssa ja minä kirjasin vitaalit koneella ja kansioon. Täällä on vielä käytössä potilaskohtaiset kansiot, jotka löytyvät kaapista huoneen numeron perusteella. Sinne säilötään kaikki potilaan hoitoa koskevat paperit kuten anestesia kaavake ja erilaiset suostumukset. Paperihommien jälkeen lähdimme uudelle kierrolle, jossa tarkastimme kanyylien sidokset ja tarkistimme leikkaushaavat. Minun osastollani on pääasiassa kirurgisia potilaita ja pääsin puhdistamaan leikkaushaavoja ja vaihtamaan niihin sidoksia. Täällä leikkaushaavat puhdistetaan betadineen kostutetuilla taitoksilla ja päälle laitetaan haavatyyny. Jokaisella tuntuu olevan erilaiset tavat puhdistaa haavoja, toiset tekevät sen steriilisti, veto per taitos, ja toiset sutivat tyytyväisenä samalla taitoksella edestakaisin. Yllätyin kun sainkin yhdeltä ohjaajalta palautetta siitä, etten tehnyt puhdistusta tarpeeksi steriilisti :D

Kiertojen välillä vastailimme potilaiden kutsuihin ja hoidimme juoksevia asioita. Pääasiassa kävimme laittamassa kipulääkettä potilaille, joilla oli paljon kipuja. Päivä kierto oli n. 12 aikaan, ja ennen sitä mittailin joiltain potilailta verensokerit. Kierrolla jaoimme päivälääkkeet kuten aamulla. Aluksi tuntui, ettei täällä ole paljon mitään tekemistä kun ei tarvitse osallistua pesuihin mutta päivät ovat kuitenkin aika kiireisiä. Hirveästi en ole ehtinyt olemaan jouten ja sen ylimääräisenkin ajan, olen usein käyttänyt keskustellen potilaiden kanssa. Aiheina on tähän mennessä ollut jo toinen maailmansota ja Kiina Maon ollessa hallitsijana 😂

Tässä kuva täällä käytössä olevista kanyyleista. Ei ole siipiä tai korkkia, pelkkä neula ja muovinen kanyyli.

Tälläisiä kärryjä työntelemme potilashuoneesta toiseen kun vaihdamme sidoksia, tarkastamme kanyylien kuntoa ja otamme näytteitä.

Olen päässyt nyt kahdesti laittamaan kanyylin ja kahdesti ottamaan verinäytteen. Kanylointi on melko samanlaista kuin Suomessa. Erona on vain se, että staasina toimii kuminauha ja kanyylista on hankalampi pitää kiinni, kun siipä ei ole. Kanyliin kiinnitetään aina kolmitiehana, joka täytetään keittiksellä. Täällä ei ole valmiita huuhteluruiskuja, kuten Suomessa, vaan ruisku täytetään itse pienestä muovipullosta. Yleensä ruisku jätetään kiinni kolmitiehanaan ja kun hana kiinnitetään kanyyliin, testataan samalla onko kanyyli suonessa. Kummallinen, ja omasta mielestäni jopa vaarallinen tapa, on täällä olevien hoitajien tapa repiä kumihanskasta irti niiden sormien päät, joilla tunnustellaan verisuonia. Lisäksi nämä suojattomat sormet ovat usein suonen päällä vielä siinä vaiheessa kun neula työnnetään suoneen. Siinä on pistotapaturma melkoisen lähellä..

Verinäyte otetaan täällä, vetämällä se ruiskuun. Neula kiinnitetään normaalisti ruiskuun, työnnetään suoneen ja sitten vain aspiroidaan ruisku täyteen. Staasin annetaan olla paikallaan koko näytteen oton ajan. Verinäytteenotto on tuntunut haasteelliselta. Tuntuu, että on liian vähän käsiä käytössä kun samaan aikaa neulan ulos vedon kanssa pitää aspiroida ja tunkea lappu pistokohdan päälle. Tähän mennessä ohjaajani on aina toiminut lisäkäsinä. Ruiskusta veri ruiskutetaan näyteputkiloihin samalla neulalla, jolla se on otettu.

Potilaat ovat olleet täällä yhtä ihania kuin Suomessakin. Vain muutan suusta olen kuullut moitetta siitä, etten puhu täydellistä espanjaa. Suurin osa espanjalaisista on otettuja kun puhun edes sen muutaman lauseen ja ymmärrän enemmän. Brittien ja pohjoismaalaisten kanssa on tullut puhuttua pääasiassa englantia. Yksi ihana britti rouva sanoikin minulle: "Your english is exellent!" Kyllä lämmitti mieltä! Ensi viikolla on vuorossa uudet haasteet kun siirryn muutamaksi viikoksi leikkaussalin ja heräämön puolelle, hui!


Kuulumisiin,

Tiia