Toinen työviikko lähti käyntiin hyvin. Aamuisin jo selvää mitä pitää tehdä ja osaa toimia itsenäisesti. Päivä siis aloitetaan tervehtimällä kaikkia potilaita, annetaan aamulääkkeet ja mitataan vitaalit. Suomalaisten potilaiden kanssa jää aina rupattelemaan vähän pitemmäksi aikaa. Heidänkin mielestä mukava puhua omalla äidinkielellä ja kertoa muitakin kuulumisia hoitoon liittyvien asioiden lisäksi. Nyt jo alkaa pikkuhiljaa tunnistamaan sairaalassa käytettyjä lääkkeitä; mihin niitä käytetään, mikä on vaikuttava aine ja mitkä ovat yleisimmät annokset. Kaikki hoitajat ovat todella ystävällisiä. Joka aamu sanotaan hyvää huomenta ja annetaan ohjausta sekä kysymyksiin vastataan. Pientä huumorin heittoakin jo löytyy. Toisen viikon aikana saanut taas enemmän itsevarmuutta potilaiden kohtaamiseen ja omaan tekemiseen sekä tietää sairaalan päivärytmin. Minä en ole päässyt vielä kanyloimaan tai ottamaan verinäytteitä, mutta Tiia on jo saanut vähän harjoitella miten se täällä tehdään. Se on paljon vaikeampaa, kun välineet ovat vähän erilaiset kuin Suomessa ja muutenkin tehdään eri tavalla.
Säät eivät tällä viikolla ole olleet meille suopeat. Vettä on satanut useampaan otteeseeen, ilma on viileä ja tuuli on välillä todella kova. Toissailtana kuulosti, että kohta lähtee katto irti kerrostalostamme. Viikonlopuksi kuitenkin luvannut taas aurinkoa ja lämmintä, joten suunnitelmissa on lähteä rannalle. Olemme tutustuneet suomalaiseen ensihoitajaopiskelijaan, joka lähtee myös mukaan. Hän on minun kanssa samalla osastolla harjoittelussa 10 viikkoa. Ajattelimme myös viikonlopun aikana mennä sähköpyöräsafarille Mijakseen. Siellä on suomalaisen omistama frisbeegolf-rata, jonka yhteydessä järjestetään myös näitä pyöräretkiä. Sieltä otamme sitten kuvia ja kerromme retken fiilikset myöhemmin :) Jos ei olen kova tuuli, niin voisi frisbeegolffiakin pelata kierroksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti